Nembutalin kliininen farmakologia
Barbituraatit kykenevät aiheuttamaan kaikenlaisia keskushermoston mielialan muutoksia kiihtymyksestä lievään sedaatioon, hypnoosiin ja syvään koomaan. Yliannostus voi johtaa kuolemaan. Riittävän suurina terapeuttisina annoksina barbituraatit aiheuttavat anestesian.
Barbituraatit lamauttavat sensorista aivokuorta, vähentävät motorista aktiivisuutta, muuttavat pikkuaivojen toimintaa ja aiheuttavat uneliaisuutta, sedaatiota ja hypnoosia.
Barbituraattien aiheuttama uni eroaa fysiologisesta unesta. Unilaboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että barbituraatit vähentävät REM-unen eli unennäön vaiheen kestoa. Myös vaiheiden III ja IV uni vähenevät. Barbituraattien säännöllisen käytön äkillisen lopettamisen jälkeen potilailla voi esiintyä huomattavasti lisääntyneitä unia, painajaisia ja/tai unettomuutta. Siksi on suositeltu yhden terapeuttisen annoksen lopettamista 5 tai 6 päivän aikana REM-univaiheen ja häiriintyneen unen vähentämiseksi, jotka myötävaikuttavat vieroitusoireyhtymään (esimerkiksi annoksen pienentäminen 3 annoksesta 2 annokseen päivässä 1 viikon ajan).
Tutkimuksissa on havaittu, että sekobarbitaalinatrium ja pentobarbitaalinatrium menettävät suurimman osan tehostaan sekä unen aikaansaamisessa että ylläpitämisessä kahden viikon jatkuvan lääkkeen antamisen jälkeen kiinteillä annoksilla. Lyhyt-, keskipitkä- ja vähäisemmässä määrin pitkävaikutteisia barbituraatteja on määrätty laajalti unettomuuden hoitoon. Vaikka kliinisessä kirjallisuudessa on runsaasti väitteitä, joiden mukaan lyhytvaikutteiset barbituraatit ovat parempia unen aikaansaamisessa, kun taas keskipitkävaikutteiset yhdisteet ovat tehokkaampia unen ylläpitämisessä, kontrolloiduissa tutkimuksissa ei ole onnistuttu osoittamaan näitä erilaisia vaikutuksia. Siksi barbituraateilla on unilääkkeinä vain rajallinen arvo lyhytaikaisen käytön ulkopuolella.
Barbituraateilla on vain vähän kipua lievittävää vaikutusta anesteettisten annoksien alapuolella. Sen sijaan nämä lääkkeet voivat anesteettisten annoksien alapuolella lisätä reaktiota kivuliaisiin ärsykkeisiin. Kaikilla barbituraateilla on kouristuksia estävää vaikutusta anesteettisten annoksien aikana. Tämän luokan lääkkeistä vain fenobarbitaalin, mefobarbitaalin ja metarbitaalin on kliinisesti osoitettu olevan tehokkaita suun kautta otettavina kouristuksia estävissä annoksissa.
Barbituraatit ovat hengitystä lamaavia aineita. Hengityslaman aste riippuu annoksesta. Hypnoottisilla annoksilla barbituraattien aiheuttama hengityslama on samanlainen kuin fysiologisen unen aikana esiintyvä, ja verenpaine ja syke laskevat hieman.
Laboratorioeläinkokeet ovat osoittaneet, että barbituraatit heikentävät kohdun, virtsanjohtimien ja virtsarakon tonusa ja supistuvuutta. Ihmisillä tämän vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavia lääkeainepitoisuuksia ei kuitenkaan saavuteta rauhoittavilla-hypnoottisilla annoksilla.
Barbituraatit eivät heikennä normaalia maksan toimintaa, mutta niiden on osoitettu indusoivan maksan mikrosomaalisia entsyymejä, mikä lisää ja/tai muuttaa barbituraattien ja muiden lääkkeiden metaboliaa. (Katso kohta ”LÄÄKKEIDEN VÄLISET INTERVAIKUTUKSET”).
Nembutalin vasta-aiheet
Barbituraatit ovat vasta-aiheisia potilaille, joilla on tiedossa oleva barbituraattiherkkyys. Barbituraatit ovat myös vasta-aiheisia potilaille, joilla on ollut ilmeinen tai piilevä porfyria.
Farmakokinetiikka
Barbituraatit imeytyvät vaihtelevassa määrin suun kautta, peräsuolen kautta tai parenteraalisesti annettuina. Suolat imeytyvät nopeammin kuin hapot.
Vaikutuksen alkamisaika suun kautta tai peräsuoleen annettuna vaihtelee 20–60 minuutin välillä. Lihakseen annettuna vaikutus alkaa hieman nopeammin. Laskimonsisäisen annon jälkeen vaikutus alkaa lähes välittömästi pentobarbitaalinatriumin ja 5 minuutin välillä fenobarbitaalinatriumin kohdalla. Maksimaalinen keskushermostolama voi ilmetä vasta 15 minuuttia tai kauemmin laskimonsisäisen annon jälkeen fenobarbitaalinatriumin kohdalla.
Vaikutuksen kesto, joka liittyy barbituraattien jakautumisnopeuteen kehossa, vaihtelee henkilöiden välillä ja samalla henkilöllä ajoittain.
Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että eri antoreitit olisivat samanarvoisia biologisen hyötyosuuden suhteen.
Barbituraatit ovat heikkoja happoja, jotka imeytyvät ja jakautuvat nopeasti kaikkiin kudoksiin ja nesteisiin, ja niiden pitoisuudet aivoissa, maksassa ja munuaisissa ovat korkeita. Barbituraattien lipidiliukoisuus on hallitseva tekijä niiden jakautumisessa kehossa. Mitä lipidiliukoisempi barbituraatti on, sitä nopeammin se tunkeutuu kaikkiin kehon kudoksiin.
Fenobarbitaalilla on alhaisin lipidiliukoisuus, alhaisin sitoutumisnopeus plasmaan, alhaisin aivoproteiineihin, pisin viive vaikutuksen alkamisessa ja pisin vaikutuksen kesto. Vastakkaisessa ääripäässä on sekobarbitaali, jolla on korkein lipidiliukoisuus, suurin plasman proteiineihin sitoutumisnopeus, aivoproteiineihin sitoutumisnopeus, lyhin viive vaikutuksen alkamisessa ja lyhin vaikutuksen kesto. Butabarbitaali luokitellaan välituotteeksi.